Päivitystä maailman toiselta puolen

Buenas!
En oo taas hävyttömän pitkään aikaan blogia päivittänyt, mutta elämä täällä kiitää kovaa vauhtia eteenpäin ja en ole ehtinyt edes ajatella blogiin kirjoittamista..  Ollaan jo joulukuun puolella ja vuoteni puoliväli häämöttää ikävästi jo horisontissa. Jouluhössötystä ja kaikkea joulutunnelmaa tuli varsinkin esimerkiksi itsenäisyyspäivänä ikävä, joka johti jonkinsortin kotiin kaipuuseen, mutta ei mitään sen pahempaa onneksi. Tänään mun paras kaveri, norjalainen Kristine tulee meille yöksi ja lähdemme aamulla bussilla kolmen päivän yfu-leirille (puolivuotisvalmennus) San Miguel de Tucumániin.

On vaikea tiivistää blogitekstiin mitä olen puuhannut viimeisen kuukauden aikana, mutta enimmäkseen taaksin vain nauttinut elämästä täällä, opiskellut (pääsen läpi kaikki aineet, wihuu!), aloittanut folkloren, perinteisen argentiinalaisen kansantanssin tanssitunnit, pyöräillyt ainakin 100km vuoristoa Catamarcan pääkaupunkiin Neitsyt Marian juhlaa varten, syönyt hävyttömiä määriä jäätelöä tämän kesän kuumuuden takia ja nauranut ihan liikaa parhaiden ystävien seurassa.

Fiilikset ovat kotiinkaipuun ja kotiin palaamisen kammon sekoituksia. Samalla ahdistaa että on enää puolet seikkailusta jäljellä, samalla on sisällä sellainen kaipuu Suomeen ja asioihin, jotka hoituu helposti Suomessa. Täällä saa tosiaankin tajuta että Suomi on kyllä niin hyvinvointivaltio ettei siitä enää koskaan edes kehtaisi valittaa. Kuintenkin Argentiina on vienyt niin ison osan sydämestäni, etten koskaan enään voi sanoa olevani 100% suomalainen, olen myös latina ja argentiinalainen. Tämä maa on kotimaani, samoin kuin Suomi, ettekä edes tiedä miten outo tunne on tuntea olevansa kotona kahdessa niiin erilaisessa maassa. Nyt minun täytyy lähteä joulushoppailemaan!

Hasta luego!



Ihana siskontyttö! <3


Kuvia pyöräretkeltä!


Siskon mies Martin kokkaa asadoa, argentiinalaista grilliruokaa!


Tädin ihanimmat!


Kun pohjoismaalaiset löytävät joulukoristeen... Minä ja Kristine!


Tulipas viisas olo koulupuvussa ja siskon silmälasit päässä...


Jouluaskarteua koulussa


Ihanat luokka(parhaat)kaverit <3


Siskon kanssa häissä

Disfrutando

Moikkaa!
Nyt ei oo tooosi pitkään aikaan tullut päivitystä tänne blogin puolelle, johtuen pääosin siitä, että oon keskittynyt täällä elämästä nauttimiseen. Mun vaihtovuosi alkoi vasta muutama viikko sitten etenemään sillä tavalla kun olin kuvitellutkin. Monet sanovatkin että vaihtovuoden parasta aikaa on yleensä loppu, jonka voin hyvin uskoa, koska kesti aikansa että tottui niin erilaiseen elämäntapaan, ihmisiin ja ennen kaikkea kieleen. Kieli muuten sujuu jo aika sujuvasti, ymmärrän jo kaiken (lukuunottamatta joitain sanoja) jota minulle puhutaan yleensä, ja pystyn ilmaisemaan itseäni ihan hyvin. Olen ollu täällä vajaan kahden viikon päästä kolme kuukautta, eli jo kolmasosan vaihtovuodestani, ja alkaa jo tuntua ahdistavalta, vastahan mä tänne tulin! Olen saanut ihan mielettömän hyviä kavereita täältä, mun luokkalaiset on aivan ihania. Olen myös huomannut pitäväni joistakin argentiinalaisista tavoista tehdä asioita enemmän kuin suomalaisista, toisaalta on taas tottumuksia, joita kaipaan paljon Suomesta. Nyt on kuitenkin pahin koti-ikävä helpottanut, ja vaihtovuosi lentää pelottavaa vauhtia eteenpäin.

Tällaista urheilua mun sisko harrastaa, bailando con telas eli "kankailla tanssimista".


Ranskiksia ja panchoja.... Nam. Hotdogejen päälle täällä siis tungetaan kaikkea salsaa yms, ja se on oikeesti mahtavin idea ikinä! :D


Äidin puoli perheestä...


Hyvät ystävät on kultaakin kalliimpia...


Mun kotikylän henkeäsalpaavia maisemia vaellukselta...


Liian tykästynyt koulupuvun kätevyyteen..... Suomeenkin tällaset!


Kekkerit pikku-Martinaa varten.

Olen siis viimeaikoina mm. käynyt tansseissa luokkalaisteni kanssa, syönyt liikaa argentiinaherkkuja, juhlinut veljentyttäreni 1-vuotis-synttäreitä, vaeltanut vuoren huipulle, nauranut vatsani kipeäksi, hukkunut kotiläksyihin, ja ennen kaikkea yrittänyt nauttia joka hekestä täällä.

Toivottavasti vuosi jatkuu samaan malliin vielä tulevaisuudessakin, chau!

Kaksi kuukautta Argentiinassa

Moikka!
Oon siis huomenna ollut Argentiinassa virallisesti 2 kuukautta! Tässä postauksessa kerron vähän viime viikosta ja yleensäkin mitä oon puuhaillu. Ruokapostausta ois kans tulossa ja jonkunmoista kysymysvastaus-postausta, joten jos teillä on jotain kysymyksiä Argentiinasta tai vaihdosta yleensäkin niin kommentteihin voi jättää tai sähköpostiin (emma.niva@gmail.com). Ensi viikon ajan postailen elämästäni täällä kuvia YFU Finlandin instagram-tilille, joten sieltä vaan kans seuraamaan Argentiinaelämää (@yfufinland).

Aconquijan läpi virtaava joki

Viime viikon tiistaina meillä ei ollut koulua, joten maanantai-iltana menimme kaverin luokse luokkakavereiden kanssa tekemään pitsaa. Kello näytti jo viittä kun vihdoin pääsin kotiin nukkumaan, ihan perus Argentiinan yöelämää. Seuraavana päivänä mentiin puistoon "matelle" eli siis juomaan Argentiinalaista mate-teetä ja syömään jotain pientä. Koko Catamarcan provinssiin iski sinä päivänä ihan kauhea myrsky ja taivaalta satoi ihan piiskaten hiekan ja veden sekoitusta. Pääkaupungissa oli jopa kuollut joku. Vesisateessa sitten ajelimme mopolla kaverin luokse syömään kakkua ja olin ihan litimärkä kun pääsimme perille.

Myrsky lähestymässä...

Torstaina paloin tosi pahasti auringossa... Oli niiin suomituristi-olo! Myöhemmin se kuitenkin muuttui rusketukseksi, vaikka mun iho kuoriutuu vielä vähän... Illalla meillä oli joku yliopistoesittely joten meidän piti palata koululle. Siellä pidettin talenttikisa ja mut pakotettiin laulaan suomeksi, lauloin sitten Suomen kansallislaulun haha.

Folklorea, argentiinalaista kansantanssia talenttishowssa.

Palattiin taas tänne Concepcióniin tietenkin viikonlopuksi mutta se vähän venyi koska ollaan nyt keskiviikkonakin vielä täällä... No ei se minua ainakaan haittaa! Täällä vaan alkaa olla jo suomalaisen iholla sietämättömän kuuma päivisin... Perjantaina juhlittiin vaihtarikaveri Svenjan 18-vuotis-synttäreitä Lois-nimisessä bolichessa (boliche on tavallaan argentiinalainen baari). Lauantaina Kristine tuli meille ja käytiin kaupungissa ja haettiin jäätelöä ja laulettiin ihan täysiä Britney Spearsia ja mun host-sisko katso meitä ihan ku hulluja hahahaha :D. Kristinestä on tullut mun paras kaveri täällä ja pystyn kertoon sille kaikki mikä vaivaa ja on tosi helpottavaa et on joku toinenki joka käy läpi samoja asioita. Ollaan jo suunniteltu et vaihtovuoden jälkeen käydään tosiaanki toistemme maissa kylässä. Vaihtarina sä siis kirjaimellisesti teet maailmasta kodin, et vaan host-maastasi, koska kavereita tulee jatkossa löytymään ympäri maailmaa.

Svenjan kanssa milkshakella



Maanantaina Kristine tuli taas meille ja ostettiin puoli kiloa jätskiä ku se on täällä vaan niiin hyväää... Ja jäätelökauppoja on täällä joka puolella! Mentiin meille kattoon leffaa ja syömään jätskiä pimeässä. Samana iltana Kristinen host-kaupungissa (meidän naapurikaupunki) oli joku mies raiskannut yhden 5-vuotiaan ja yhden 3-vuotiaan tytön, ja se 5-vuotias kuoli. Kaupungin miehet oli käyny porukalla hakkaamassa sen miehen ihan henkihievereihin, mut kaikki täällä sanoo et se tapetaan kuitenki myöhemmin vaikka ei nyt kuollukkaan. Järkytti ihan kauheesti, että miten lähellä ne rikokset täällä oikeesti nyt on, eikä vaan jossain toisella puolella maailmaa. Esim. Svenjan serkku ryöstettiin aseella uhaten pari päivää sitten ihan lähellä niiden ja meidän taloa.

Tänäön ostin tollasen paidan illaksi


Minä ja Kristine

Tänään me matkataan takaisin Aconquijaan, mutta mun Macu-siskolla on eka joku tanssiesitys.

Chao!

Opiskelijoiden juhla!

Terppa!

Olen vaihtarikaverini Reetan sanoja lainaten aloittanut jokaisen vaihtarin lempiharrastuksen: sairastelun! Outoa miten kukaan ei maininnut tästä etukäteen, mutta sairastelu siis varsinkin alkuvaiheessa on toooosi yleistä vaihtareille, ei siis paniikkia vielä...

Tää postaus ei kuitenkaan nyt kerro sairastelusta vaan opiskelijoiden juhlasta jota vietettiin viime viikon ajan täällä Argentiinassa. Argentiinassa on siis ihan samalla tavalla kuin Suomessa äitienpäivä ja isänpäivä niin opettajien päivä, lasten päivä, sihteerien päivä, oppilaiden päivä, lista jatkuu loputtomiin... Ja nää päivät on siis ihan kunnon juhlapäiviä täällä. Viime viikolla oli siis opiskelijoiden päivä, joka oli jättimäinen juhla koulussa ja kesti suurinpiirtein koko viikon ajan. Maanantai oli normaali koulupäivä mutta opettajia ei yhtään kiinnostanut opettaa kun oli juhlallisuudet mielessä joten ne istui puhelimet kädessä ja luokka hölötti ja riehui keskenään tunneilla. Tiistai oli varsinainen juhlapäivä, jolloin kaikki luokat valitsivat omat värit ja nimen "joukkueelleen". Me olimme "The Wild Lions" ja väreinä olivat musta ja valkoinen. Koulu oli koristeltu ihan tip top kuntoon ja kakkua ja ruokaa löytyi monta pöydällistä. Kaikki koulun oppilaat pukeutuivat zombeiksi. Joka luokalta valittiin kuningattaria kaksi, minä olin siis sexto luokalta yksi kuningattarista. Illalla kaikki kuningattaret kilpailivat keskenään siitä, kuka voittaa koko koulun kuningattaruuden (voi luoja onko tuo edes sana :D)... Minä voitin miss simpatia-palkinnon joka siis on nimestä jo päätellen miss sympatia-palkinto. Kuningattaret olivat ainoat, jotka eivät pukeutuneet zombeiksi.



Pääsin juhlan myötä tutustumaan myös loppuihin sexto-luokan oppilaisiin, koska koulua käydään siis kahdessa vuorossa, yksi ryhmä aamulla ja yksi illalla. Nää iltavuorolaiset oli ihan hulluja, ja samalla aivan ihania!! Mulla ei ole varmaan koskaan ollut näin hauskaa juhlissa, sain nimittäin nauraa koko päivän ihan kippurassa.

Seuraava päivä oli vapaapäivä, sillä yhdellä "vesialtaalla" oli suuret bileet taas opiskelijoiden kunniaksi (toisin kun luulisi, vesiallas oli siis tyhjä eikö vesi liittynyt juhliin mitenkään). Sinä päivänä alkoi Argentiinassa myös virallisesti primavera eli kevät, joten kaikkilla oli fiilis katossa, ja tanssittiin ja naurettiin kunnes olimme kuolla uupumuksesta. Rakastan sitä miten argentiinalaiset tanssii, kun Suomessa nyt yleensä vaan tannsitaan suurinpiirtein baarista kotiin kun jalat notkuu alla...


Minä kuningattarena

Torstaina koulun jälkeen olin meidän pihalla ottamassa aurinkoa ja jammamassa argentiinamusiikin tahtiin kun ne iltavuorolaisryhmän tytöt yhtäkkiä vaan kruisas niiden mopoilla pihaan ja sano että nyt lähetään Emma! Ne oli siis lintsannut koulupäivänsä ja ajellut kolme yhden mopon päällä kolmen mopon kanssa tänne nähdäkseen mua (toi 3-4 yhden mopon päällä on ihan normaali näky täällä... :D). Mentiin sitten mopoilla joenrantaan syömään keksiä ja juttelemaan ja ne opetti mut tanssiin reggaetonia! On kyllä maailman ihaninta tää näiden spontaanius täällä...


Perjantaina en mennyt kouluun koska mun host-äiti sano ettei mulla oo tunteja joten sain nukkua pitkään taas... Mun espanja on parantunut jo tosi tosi paljon, mutta oon huomannut espanjan parantuessa miten englanti ja suomi pätkii haha mutta ei huolta, kyllä ne aina siellä päässä pysyy!
Chao!